Yksi kesän parhaimmista tapahtumista starttasi 30.kesäkuuta pääkaupinkiseudulta jatkuen aina 4.heinäkuuta saakka Nilsiän Tahkovuorella. Kyseessä oli tietysti paljon puhuttavat Veljeskunnan Motoseurat. Tilaisuudessa kaasutteli tänä vuonna neljä jäsentä, tosin paikalla oli toista tuhatta muutakin pyöräilijää pyörimässä pyörineen maastossa yötä päivää, mutta ilman moottoria Tahko MTB-tapahtumassa.
Tänä vuonna 3.Motoseuroissa edustivat gentlemannit Harry W. Mountains, Johan af Klövskog, Waldgott RT Heidekraut ja Bulldog van der Kampen. Heti tullessa tuli vertailtua eri pakkausmenetelmät kamoille matkaa tehdessä. Waldgottin BMW oli varusteltu mittavin boxein, jotka ympäröivät pyörää kolmelta suunnalta, Harryn Yamaha XVS:n perässä komeili lajiin suunniteltu nahkalaukku, Johan puolestaan ei halunnut rikkoa Yamaha MT:n urheilullista siluettia ja heitti perinteisen vakan aina selkäänsä lähtiessään pitemmälle taipaleelle ja Bulldog sijoitti kamansa tankkilaukkuun Yamaha BT:hen nenänsä alle.
Päivätripit kiemurtelivat niin hiekkaisilla, yllätyksiäkin aiheuttavilla, kuin myös tervateillä Nilsiän ympäristössä. Lauantaina pyssyttelimme Iisalmeen, missä piipahdimme mm. maailman pienimmässä ravintolassa, Kuapissa. Pinta-ala 8 neliömetriä, ravintolasali 3,6. Täpötäydellä terassilla kuvassa herrat van der Kampen ja Heidekraut.
On hienoa lisätä elämänsä kirjoon motoristille upea hetki ajaa samassa letkassa kymmenpäisen Halavatun Papat-ryhmän perässä sinertävässä 2-tahtipakokaasupilvessä pitkin Iisalmen kaupugin pääkatua! Käväisi mielessä, että moposafarikin on vielä kokematta… Iisalmesta kallistelimme hienojen maisemien lipuessa taaksemme kohti Pielavettä, josta hra Waldgott Heidekraut erkani porukasta suuntanaan Aehtaeri (tämä kirjoitusmuoto siksi, jos Larko ei saa skandinaavisia pelittämään).
[Toimituksen huomautus: saan kyllä, siis Ähtäri]
Majapaikan joutenolo koostui ohi sotkevien pöyräilijöiden katselusta, kulinaarisista tuokioista grilliherkkujen ääressä, nestetasapainon tarkkailusta ja ylläpidosta helteisellä kuistilla, saunomisesta ja tv:n katselusta. Televisiosta tuli urakalla sitä urheilua, jossa parikymmentä miestä jahtaa yhtä nahkakuulaa ja yrittää saada sitä sellaisilla valkosilla tehtyyn hökötykseen, selostaja taisi nimetä sen maaliksi. Pohdintaa töllöttäjien keskuudessa herätti se, että kuinka akrobaatit, taikurit, jonglöörit ja balettitanssijat kerta toisensa jälkeen onnistuvat tekemään hommansa nappiin, mutta nämä huikeapalkkaiset ammattipalloilijat, jotka ovat ikänsä harjoitelleet ja pelanneet aamusta iltaan, potkaisevat pallon tarpeen tullen vaikka rankkarissa taivaan tuuliin.
Sen lisäksi, että seurailimme urheilua livenä ja via tv, lenkkeilimme itsekin kevyesti: Waldgott paineli aamulenkkinsä ihanneaikaan (tosin kukaan ei kellottanut sitä), Harry ja Bulldog tallustivat katsomaan alamäkiajon tapahtumapaikan, mutta varsinaisesta ryhmämme urheilusuorituksesta vastasi Johan af Klövskog.Siinä missä MTB-kilpailijat polkivat 15 tuntia 240 km matkaa lähtien klo 00.00 yöllä, Johan hilpaisi aamuyöllä i l m a n pyörää Nilsiästä Tahkolle 8km kävellen tuunatuilla sukilla ja kevyillä kesäkengillä!
Paluupäivänä sunnuntaina helteinen sää helli matkaamme kohti kotia monenmoisten kesäkulkijoiden täyttäessä tiet. Matka Savosta rannikolle oli hieno aurinkoineen ja kaikkine kesäisine tuoksuineen, joita vain ilman peltikuoria tai lasikuitukoppia kulkevan on etu aistia. Breikkejä pidettiin asiallisin välein ja nautittiin huoltamoherkuista. Oheinen kuva Jaemsaestae (kirj.muoto selvitetty aiemmin), jossa herrat af Klövskog ja Mountains ylikansallisessa yrityksessä nauttimassa ei-niin-gourmet-lounasta.
Toimituksen huomautus: siis Jämsä]
Ei ole siis ihme, että tässä yhdeksi merkittäväksi kesätapahtumaksi Suomen suvessa kohoava Veljeskunnan Motoseurat kokosi tänä vuonna neljän hengen osanottajajoukon ja itse ajetun matkan määrä ylsi kunkin kohdalla noin 1500 km:n näillä virkavallan ja Savon kuntien kiittelemättömillä järjestelyillä. Loppusymposiumissa käytiin syvähköä keskustelua moottoripyöräilyn henkevyydestä ja sisällöstä. Keskusteluun ei vain oiken saatu rajoja eikä tolkkua, mitä voidaan selittää sillä, että osanottajien yhteen lasketut ajokokemukset lähentelevät varmasti sataa vuotta! Loppulauselma sorvattiin kuitenkin aika vaivatta: “Ei moottoripyörät mitään öljyläikkiä jätä – ne vaan merkaa reviirinsä sillä tavalla.”
Toim.Leo K. Kuvat: HWPressfoto
No Comments » | 
juhlat | 
Permalink
Posted by admin
