Kävin käräjillä
On se niin väärin, että jouduin tiistaina menemään oikeuteen, koska Helsingin kaupunki katsoi parhaaksi selvitellä vuosi sitten päättyneen työsuhteeni seurauksia lakituvassa. Onneksi minulla sentään oli pätevä avustaja, jonka kulungit sain vähävaraisena panna valtion piikkiin. Haluankin tässä kiittää Mattia, jonka kanssa saimme käräjäsalissa puolesta sanastakin toisistamme tolkkua. Välillä ei tarvinnut puolta sanaakaan puhua.
En tiedä, miksi kaupunki piti tarpeelliseksi kunnioittaa minua haasteella. Voin vain spekuloida, miksi todistaja piti tarpeellisena “muistaa väärin” vaikka oli antanut vakuutuksen puhua totta. Minulle se oli kaikkiaan traumaatinen kokemus.
Kaupungin edustaja kävi tauolla esittelemässä minulle “kompromissiehdotusta”, joka olisi ollut kannaltani huono. Sattumalta avustajani oli sillä hetkellä siirtämässä autoaan maksuttomalle parkkipaikalle. Kaupungin edustaja oli kokenut oikeuskettu ja sanoin hänelle, että neuvotteluja kanssani käydään vain avustajani läsnä ollessa.
Tuomari oli sympaattinen nuori mies, jolla oli kotona korvatulehduksesta kärsivä lapsi. Hänen sympatiansa jää vähäiseksi, jos laki pakottaa tuomitsemaan minua vastaan. Eipä silti, tuskin Stadi minulta rahaa saa.
[...] keegi on kuskilt kuulnud, et mul seesoleval nädalal mingigi kohtukäimise tõttu ilmast arusaamine on kannatada saanud, siis on tal õigus. Pühapäevaks kavatsen siiski [...]
Olen tuolilta pudota.
Puhuitko pomosta pahaa?
Ei ollut tarvetta.
En tajua, mistä ihmeestä stadi voi haastaa työntekijänsä.
Oisko muuten aika muuttaa tshadista tänne sivistyksen pariin
)
No ihan vitsailematta, tuo kuulostaa älyttömimmältä jutulta pitkään aikaan, mukaanlukien vauvaa odottava mies. Toivottavasti kääntyy sinun hyväksesi koko roska. Tsempit!
Käräjille mennään silloin, kun muuten ei päästä sopuun. Molemmin puolin on kyse periaatteesta.
[...] Larkon havaintoja Muistin tueksi merkittyä « Kävin käräjillä [...]