Larkon havaintoja

HOK-Elannon vaaleista kirjoitin heti nettiäänestyksen alettua. Nyt sain sitten vilkaistua tulostakin. Kovin yksityiskohtaisesti en viitsi tulostiedostoja tutkia enkä analysoida, koska ne ovat jostain kumman syystä Word- ja pdf-tiedostoja. Saisin kyllä sellaisetkin auki, mutta mielenkiintoni ei ole ihan niin suuri, että viitsisin nähdä kovasti vaivaa.

Nettiselainta kutsutaan juuri sen takia selaimeksi, että sillä on helppo selailla. Word- ja pdf-tiedostojen muuntaminen helpommin selailtavaan HTML-muotoon ei ole rakettitiedettä vaan sangen helppoa. Lisäksi pdf on Internetin kannalta täysin irrelevantti tiedostomuoto; sen pääasiallinen käyttötarkoitus on tiedostojen toimittaminen kirjapainoon, kun tulostusasetuksilla on oleellinen merkitys.

Jotain havaintoja sentään tein tulostiedotteesta. Äänestysaktiivisuus näyttää suorastaan romahtaneen edellisen kerran 41,1 %:sta 26,8 %:iin, vaikka nyt oli ensi kertaa mahdollisuus äänestää netissä! Tätä mahdollisuutta käytti 22 % äänestäneistä.

Annettujen äänien absoluuttinen kokonaismäärä oli pienempi kuin edellisissä vaaleissa, vaikka uusia äänioikeutettuja oli nyt 140.000 enemmän kuin viimeksi. Eivätkö uudet jäsenet halua äänestää vai olivatko vanhat kyllästyneet? Minun tätä on hiukan vaikea ymmärtää, koska olen Elannon ja sittemmin HOK-Elannon jäsen vuodesta 1972 ja olen äänestänyt kaikissa liittymiseni jälkeen pidetyissä edustajiston vaaleissa. Esimerkiksi 1980-luvun alkupuolen vaaleissa oli kysymys suorastaan Elannon elämästä ja kuolemasta.

Kirjoitin jo edellisessä postituksessani, että mielestäni edustajiston poliittisella värillä ei nykyaikana ole juurikaan väliä. Kummasti ihmiset vaan tuntuvat puoluelistoja äänestävän ja vieläpä politiikan ammattilaisia ja puoliammattilaisia. Kansanedustajia ja kunnanvaltuutettuja vilisee valittujen joukossa.

Kansanedustajat ovat toki ahkeria ihmisiä, mutta miten sitä jaksaa antaa itsestään jotain oleellista niin monessa eri tehtävässä? Jos kansanedustajuuteen lisätään vielä valtuutetun hommat, kuinka ihmeessä jää aikaa vielä osuuskaupan edustajistolle? Puhumattakaan että olisi kaiken lisäksi ministeri, jollaisia bongasin valittujen edustajien joukossa yhden (Mari Kiviniemi)!

Havaintoni mukaan valituksi tulemiseen tarvittiin vertailuku hieman yli 2000. Eli jos joku uusi ryhmä haluaa ensi kerralla koettaa onneaan, niin vähintään 2000 ääntä pitäisi listan kerätä. Ei kuullosta kovin paljolta, mutta tässä on tällä kertaa osuutensa alhaisella äänestyrsprosentilla.

Tyytyväisenä panin merkille, että ehdokkaani Pekka Saarnio valittiin ihan selkeällä marginaalilla eli 60 valitun joukossa 44. suurimmalla vertailuluvulla. Onnea Pekalle!

Äänestin juuri HOK-Elannon edustajiston vaaleissa. Netissä äänestäminen alkoi tunti sitten ja sen verran minulla tällä kertaa kului harkintaan. Itse äänestäminen sujui erinomaisesti.

Vaalisivuilta jäin kaipaamaan ehdokaslistojen yhdistelmää, josta kaikki ehdokkaat vaaliliitoittain olisi alkajaisiksi voinut selata läpi. Ehdokkaita sai kyllä hakea eri kriteereillä ja vaalikonekin oli olemassa. Yhdistelmän takia piti erikseen avata eilen postiluukusta tupsahtanut vaalikuori, jolle tällä kertaa siis muuta käyttöä ei löytynytkään.

Puolueet olivat tuttuun tapaan kattavasti edustettuina, useimmat jopa monella eri vaaliliitolla. Suoraan sanoen tämä minua hiukan vierastaa. Osuuskauppavaaleissa ei puoluepolitiikalla pitäisi olla juurikaan merkitystä, varsinkaan sen jälkeen, kun HOK ja Elanto viisi vuotta sitten historiallisesti löivät leipänsä samaan hyllyyn. Muutamia pieniä listoja toki löytyi ilman puoluetunnuksia, mutta niissä puolestaan oli se vika, että en tuntenut yhtäkään sellaisten listojen ehdokasta.

Tokihan vaalikonetta piti testata. Se toimi siten, että esitettyjä väitteitä piti pisteyttää yhdestä sataan sen mukaan kuinka suuressa määrin on väitteen kanssa samaa mieltä. Ehdokkailla oli mahdollisuus lisätä lyhyitä perusteluja.

Tämä pisteytyssysteemi ei ihan toiminut, koska saman- tai erimielisyyden astetta jokainen pisteyttää niin kuin itse ymmärtää. Useassa tapauksessa väitteet samoin pisteyttänyt ehdokas kommentillaan osoitti, että oli ymmärtänyt asian aivan eri tavalla kuin minä ja oli siitä tosiasiassa eri mieltä kanssani. Toisaalta löysin sitten tuttuja ehdokkaita etsiessäni itsestäni kaukana olevia pisteitä, mutta perustelut olivat täysin kohdallaan. Väitteet itsessään olivat hyviä, mutta niitä olisi voinut olla enemmänkin, jotta eroja olisi syntynyt.

Vaalikoneesta ei siis ollut minulle minkäänlaista apua. Tuon pisteytyssysteemin lisäksi siinä mätti se, että en tuntenut ketään kärkikymmenikköön päässeistä ehdokkaista. Heitä oli puoluekentän laidasta laitaan. Mielenkiintoisesti lähes kaikki asuivat jossain varsin kaukana minusta, useimmat Helsingin ulkopuolella.

Lopuksi sitten harkitsin neljää tuntemaani ehdokasta, jotka sattuivat olemaan kahden eri puolueen listoilla. Noiden vaalikonevastauksien perusteella en sentään ryhdy ventovierasta ihmistä äänestämään vaan vähintään jotain kosketuspintaa on täytynyt minulla ehdokkaan kanssa olla jo ennestään. Näistä neljästä kaksi tunnen hyvinkin, toiset kaksi vähän pinnallisemmin. Kaikkia olisin asiakysymysten puolesta voinut äänestää.

Lopuksi tein sitten valintani läheisyysperiaatteella. Pekka Saarnio asuu lähes kuuloetäisyydellä; jos oikein kovaa parvekkeellani karjuisin, saattaisi Pekka sen omallaan kuulla. Hän käy samoissa kaupoissa kuin minäkin, olen hänet silloin tällöin Kontulan S-Marketissa nähnytkin. Kun Pekka on vielä tähän saakka kaupunginvaltuustossa edustanut minua ihan kiitettävästi, tekee hän sen varmasti HOK-Elannon edustajistossakin. Näin tekee osuuskauppaväki!