Larkon havaintoja

Suur-Tukholma -lehden toimituskuntaan kuuluva Seppo Isotalo on omilla nettisivuillaan julkaissut viestejä, jotka ovat väitettävästi Matti Vanhasen tekstareita Susan Kuroselle. Isotalo kertoo YLE:lle, että on “toistaiseksi epävarmaa”, tullaanko sms-sanomat julkaisemaan lehden toukokuun numerossa. Sillä ei sinäänsä ole enää väliä, koska kerran nettiin jouduttuaan viestit eivät sieltä katoa, vaikka esimerkiksi Isotalo itse päättäisi ottaa ne sivuiltaan pois. Internet toimii sillä tavalla, että sinne on helppo panna mitä tahansa, mutta lähestulkoon mahdotonta poistaa mitään.

Isotalon mukaan viestit ovat peräisin julkisesta oikeudenkäyntiaineistosta:

De är offentliga för att de ingår i rättegången som statsministern har startat mot fickvännens bok.

Petteri Paalasmaa kirjoittaa Uudessa Suomessa, että suomalainen media ei ole viestejä julkaissut. Hän perustelee sitä Uuden Suomen osalta seuraavasti:

Uusisuomi.fi ei julkaise tekstiviestejä sellaisenaan, eli menettelytapa on sama kuin ulkoministeri Ilkka Kanervan Johanna Tukiaiselle lähettämien viestien kohdalla. Syynä tässä nimenomaisessa tapauksessa on se, että uusisuomi.fi ei pidä lukemiensa Vanhasen viestien yksityiskohtaista sisällön julkaisemista yhteiskunnallisesti tärkeänä tekona ja toisaalta oikeudelliset kysymykset näissä tapauksessa eivät ole selkeät.

Silläkään ei edellä mainitsemastani syystä ole mitään väliä: minäkin guuglasin itseni Isotalon saitille parissa minuutissa. Viestit eivät siitä tulisi yhtään enempää julkisiksi kuin jo ovat, jos Iltalehti, Uusi Suomi ja muu media ne julkaisisi. Jättämällä ne julkaisematta vältetään riskejä oikeudellisesta vastuusta ja toisaalta mahdollistetaan julkaisun esiintyminen yksityissyyttä kunnioittavana. Tuo viimeinen nyt kyllä kuullostaa (ainakin joidenkin medioiden osalta) varsin vähän uskottavalta, sanoisinpa jopa tekopyhältä.

Suurin osa tekstareista ei herätä minussa minkäänlaista uteliaisuutta. Ne ovat saunaan ja seksiin liittyvää yksityistä viestintää. Korkeintaan voin olla pääministerin puolesta jopa hiukan iloinen: minua pari vuotta vanhemmalla Vanhasella näyttää ainakin jonkun aikaa olleen sangen laatuun käypä suhde. Sellaisia ei meidän iässämme yksinäisille miehille aivan jatkuvasti siunaannu.

Joukossa on kyllä muutama sellainenkin viesti, joita voi mielestäni pitää, jos nyt ei suorastaan “yhteiskunnallisesti tärkeänä”, niin ainakin vaikkapa poliittisen historian kannalta mielenkiintoisena. Tämä tosin sillä varauksella, että viestit todella ovat aitoja.

Suomen EU-puheenjohtajuuden alkupuolella on kirjattu seuraava viesti:

1.7.2006 klo 10.28
Huomenta kyllä nukutti aurinko paistaa toivoo euroopan presidentti

Ongelmallinen julkisuuskuva näyttää huolestuttavan. Samalla Vanhanen (jos se nyt on hän) haluaa pitää asiat selkeästi erillään toisistaan:

7.6.2006 klo 10.01
Lähetin tekstin kyllä mä tuun sun kanssa julkisuuteen mutta vasta puoluekokouksen jälkeen jotta saan kokousasioille täyden huomion siksi näiden kahden jutun jälkeenkin lähipäivät ovat tärkeitä älä sano sanaakaan jos kysyvät

Välillä pääministeri tuntuu tuskaantuvan työhönsä:

14.6.2006 klo 21.59
Taas yksi päivä pulkassa lähden helsingistä on tää mun homma sairasta

9.7.2006 klo 16.36
[ensimmäinen lause selkeästi yksityistä viestintää] (Oonko kertonut että tää pääministerin homma on p…homma kaikki ongelmat vain kaadetaan päälle)

Euroopan presidentti viljelee välillä huumoriakin:

7.7.2006 klo 8.44
Huomenta helsingin sanomien nyt-liitteessä hyvä vanhanen haluaa eu:lle läheiset suhteet usaan mutta ei yhtä läheisiä kuin susaan

Ilmeisesti suhteen merkitystä politiikallekin on pohdittu:

13.8.2006 klo 10.42
Niin olet älä sitä pelkää että olisit mulle vaalien kannalta ainakaan ongelma

Työnsä pääministeri näyttää asettaneen ensisijalle:

23.8.2006 klo 19.38
Jos pääsisin budjettiriihestä illalla järkevään aikaan niin mikä on sun tilanne

Poliittisen historian tutkijoita voisi ehkä kiinnostaa, millaisten asioiden parissa pääministeri syyskuun ensimmäisenä päivänä työskenteli. Tehtiinkö oleellisen tärkeitä päätöksiä?

1.9.2006 klo 7.11
Huomenta buranan voimalla töissä ällö olo koita jaksaa hali

Työuupumusta vastaan taistelevat monet muutkin kuin huippupoliitikot. Tahtia pitäisi osata hellittää, kun kukaan kuitenkaan ei ole korvaamaton. Syyskuun alussa näyttää olleen tuskastuttavan kiireistä:

2.9.2006 klo 21.49
Tällaista on ollut 3 ja puoli vuotta lasken päiviä vuoden vaihteeseen silloin saan loman

2.9.2006 klo 21.55
Jaksan mutta syksystä tulee rankka kun nähdään harvoin

3.9.2006 klo 12.20
Ei ole kohtuuton pyyntö ja mua harmittaa kun mä en varmasti tiedä edes tulevia päiviä tää syksy tulee oikeasti olemaan mulle kiireinen ja sitten jos ois illalla aikaa väsyttää ja pitää levätä koitan tänään saada alkavan viikon osalta pari vaihtoehtoista aikaa

Ilmeisesti tähän rakoon sattui sitten julkisuusmylly:

13.9.2006 klo 13.09
Jos saavat kiinni älä sano mitään hakevat varmaan jatkojuttua gardian…jossa iltalehti teki tänään ison jutun ei siinä mitään kieleistä ollut mutta parempi kuin eivät pääsisi jatkojuttuihin

Eikä se sitten hellittänyt:

28.10.2006 klo 10.21
Ei epäkohtien korjaaminen edellytä sitä että spekuloit hailla sellainen on yksityisasia vastauksesi antoi lehdelle oikeuden tehdä siitä pääjuttu ja jokaisen arvio on se että minä olen tiennyt jutusta ja hyväksynyt sen mun yritys tapella poliitikkojen yksityiselämän puolesta näyttää naurettavalta kun omaa elämääni käsitellään sinun kauttasi näin jokainen arvioi että juttu on tehty täysin minun hyväksynnällä tästä ollaan puhuttu jo aikaisemmin

Näitä yksityissfäärin varjeluun liittyviä viestejä on loppupuolella enemmänkin, mutta en ryhdy niitä tämän enempää tähän liittämään. Nämä näytteet riittänevät sen seikan toteamiseen, että yksityisen ja julkisen raja on verrattavissa kuuluisaan veteen piirrettyyn viivaan. Julkista valtaa käyttävällä poliitikolla on yksityisyyttä selvästi vähemmän kuin ns. keskivertokansalaisella, mutta olisi toki kohtuutonta lähteä siitä, ettei sitä ole lainkaan.

Viime vuoden helmikuussa totesin, että minusta ei kukaan kirjoita kirjoja, vaikka pidänkin seksistä ja perunoista. Minun yksityisyyteni onkin huomattavasti suurempi kuin Euroopan presidentillä. Perunoita saan ainakin syödä niin paljon kuin haluan.

Hesari kertoo eduskuntaryhmien puheenjohtajien olevan liikuttavan yksimielisiä siitä, että Tiitisen lista tulee julkaista. Aste-eroja löytyy vain ryhmäjohtajien sanamuodoissa. Näin ollen julkaisemiselle on sekä sosiaalista tilausta että poliittista tahtoa.

Tämä ei tietenkään riitä, koska viranomaisten ja varsinkin poliisiviranomaisten on kaikessa toiminnassaan noudatettava lain kirjainta. Poliisiylijohtaja Markku Salminen toteaakin, että “listan julkistaminen ei kuulu hallitukselle eikä presidentille, vaan asia on Supon”. Samaan hengenvetoon Hesari kuitenkin viittaa Kepun ryhmyrin Timo Kallin lausuntoon:

Keskustan Kallin mielestä asia on myös poliittinen, ja hallituksen on sovittava, kuinka siinä edetään.

Jotenkin tästä syntyy vaikutelma, että kattilassa on samalla tavalla puurot ja vellit sekaisin kuin oli Sipoon kuntaliitosta käsiteltäessä. Siinähän ministerit tuppasivat jääväämään itseänsä aikaisempien kannanottojensa tähden eikä pääministerikään osannut erottaa toisistaan tuomioistuimille kuuluvaa tuomiovaltaa ja hallitukselle kuuluvaa toimeenpanovaltaa.

Tuossa Salmisen lausunnossa on kyllä yksi seikka, jota sietäisi miettiä tarkemmin. Mistä alkaen Supo on hallituksesta riippumaton, ikään kuin valtio valtiossa? Tietääkseni se on edelleen Sisäministeriön alainen laitos.

Poliitikkojen kannalta on tietysti mukavaa lausua yhteen ääneen, että lista tulee julkistaa, jos samalla tiedetään, että Supo ei tule sitä julkistamaan. Voidaan ikään kuin pestä kasvoja kansalaisten edessä ja sysätä kuuma peruna pois omalta lautaselta.

Kun kerran listan julkaisemiselle on sekä sosiaalinen tilaus että puolueiden yksimielinen tuki, mikä estää säätämästä siitä erikoislakia, jos julkaiseminen ei ole mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa? Kukaa päättää Suomessa asioista? Viimeksi peruslaista katsoessani siellä ei muistaakseni sanottu, että valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa Ratakadulle linnoittautunut turvallisuuspoliisi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, pääministeri Vanhanen oli jo Sipoon alueliitosasiassa sitä mieltä, että ministerien tulee pitää suunsa supussa. Jari Lindholm kysyy aiheellisesti, tukkiiko pääministeri toisten ministerien suuta. Salailusta on Vanhasen johtamassa kabinetissa tehty maan tapa.

Ymmärrän kyllä Vanhasen esikunnan näkemystä, että hallituksella pitää olla asioihin yksi yhteinen mielipide eikä joka ministerillä omansa. Tähän asti tämän on kuitenkin tulkittu koskevan niitä asioita, joista hallitus on yhteisesti päättänyt. Ministereiden tulee voida edellyttää toisiltaan lojaalisuutta. Jos ministeri ei halua kantaa vastuuta hallituksen kannanotoista ja päätöksistä, ei ole muuta mahdollisuuta kuin se, että ministeri harkitsee asemaansa.

Kun tuo Vanhasen paimenkirje näytää kuitenkin keskeisesti koskevan asioita, joista ei ole vielä päätetty vaan niitä vasta valmistellaan, on se ymmärrettävä pääministerin pyrkimyksenä tukahduttaa yhteiskunnallista keskustelua. Hallitusta ei saa häiritä, kun se valmistelee päätöksiään suljettujen ovien takana. Ministerit älkööt osallistuko julkiseen keskusteluun! Avoimuutta ei tarvita, kansalaisille kyllä tiedotetaan päätöksistä, kunhan ne ensin on hyväksytty.

Vanhanen on huuhtomassa demokratian viimeisetkin rippeet vessanpöntöstä alas! Pääministeri siis kusee demokratian ja avoimuuden päälle.