Larkon havaintoja

Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää YLE:stä kirjoittaminen; vasta viime yönähän tätä lupamaksuasiaa viimeksi käsittelin. Teema on kuitenkin juuri nyt kuuma ja sillä on merkitystä mediamaastossa laajemminkin kuin pelkästään julkisoikeudellisen radio- ja TV-yhtiön itsensä kannalta. Nyt Hesari kertoo, että YLE:n kanavien paneminen maksukortin alle saa poliitikoilta varovaista kannatusta. Yksityiskohdista tosin esiintyy erilaisia versioita, mutta hyvä sekin, että itse periaatetta ei suoralta kädeltä ammuta alas.

Eduskunnassa on käsitelty YLE:n halintoneuvoston toimintakertomusta, jossa on todettu, että “tv-maksua maksamattomia television katselijoita on 200 000–300 000″. Jostain muistan kuitenkin lukeneeni, että tuon verran on Suomessa kotitalouksia, jotka eivät ole lupamaksua maksaneet. Mistä on peräisin oletus, että he kaikki olisivat “tv-maksua maksamattomia television katselijoita”?

Varmasti joukossa on myös salakatsojia, mutta onko poliitikkojen niin hirveän vaikeaa uskoa, että paljon on meitäkin, jotka emme katso televisiota, koska se ei meitä kiinnosta? Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että nykyisin kansalaiset eivät ole riippuvaisia mediatalojen tarjonnasta, kun jokainen voi etsiä tietoa ja viihdykettä mieleisistään lähteistä eikä tarvitse välittää maantieteellisistä rajoista?

Ministeri Suvi Lindén näyttää toistaneen ehdotuksensa maksullisten kanavien asiakastietojen vuotamisesta lupamaksukyttien käyttöön. Tästä voi päätellä ensinnäkin, että Lindén ei olisi ymmärtänyt, että lupamaksujen aika on jo ohi. Lisäksi voi päätellä, että ministeri ei ole oivaltanut perustuslaissa määriteltyjä perusoikeuksia ollenkaan.

Oikeusministeri Tuija Brax näyttää tokaisseen, että “kyseessä on perusoikeusherkkä asia”. Tuo on kyllä lievästi ilmaistu. Jos julkisoikeudellista valtaa käyttäville tarkastajille annetaan tietoja kansalaisten asiakkuussuhteista ja samalla yhdelle media-alan toimijalle kulkeutuu kilpailijoiden asiakastietoja, on se kyllä enemmän kuin “perusoikeusherkkä asia”. Lisäksi koko tietovuoto on täysin tarpeeton, jos YLE panee kanavansa kortin alle.

Kansanedustajille ei näytä Hesarin mukaan menneen perille, että Suomessa on sanan- ja lehdistönvapaus:

Kansanedustajat puhuivat antaumuksella myös Ylen julkisen palvelun tehtävän tärkeydestä. Monet heistä purnasivat sitä, että muut viestimet kuin Yle käsittelevät niin paljon Ylen asioita – ja vieläpä kriittisesti.

Ylen hallintoneuvostoon kuuluva Mikko Alatalo (kesk) suositteli muun muassa Helsingin Sanomien ja Nelosen emokonsernille SanomaWSOY:lle ja MTV3:n omistavalle Bonnierille itselleen ruotsinkielisten ohjelmien lähettämistä, jos kerran ovat huolissaan Ylestä.

“Printtimediassa Ylen päähänpotkiminen on ollut yksi journalismin osasuunta maailman sivu”, valitti toinen hallintoneuvoston jäsen Ilkka Viljanen (kok) ja arvioi, että muut viestimet pitävät Yleä uhkana.

Voi pyhä paviaani! Eikö siis julkisoikeudellisen ja Eduskunnan hallinnoiman yhtiön asioista saisi ilmaista mielipidettään kukaan muu kuin yhtiö itse? Tuo Viljasen lausunto todistaa lähinnä sitä, että mies itse on täysin pihalla siitä, mitä mediassa on tapahtunut ja tapahtumassa. Muutoksia tapahtuu niin kiivaaseen tahtiin, että sata vuotta vanhan konseptin kylkeen ripustautuvien poliitikkojen olisi ehkä syytä tehdä johtopäätöksiä omasta tulevaisuudestaan.

Liikenne- ja viestintäministeriössä suunnitellaan lainmuutosta, jolla televisioluvantarkastajat saisivat käyttöönsä maksullisten kanavien tilaajalistat. Ministeri Suvi Lindén loihe lausumaan:

Nykyinen lainsäädäntö ei anna siihen mahdollisuuksia, mutta mielestäni oikeutus tulee siitä, että näissä maksullisissa televisio- tai maksutelevisioyhtiöissä liiketoiminta perustuu siihen, että heidän asiakkaansa katsovat televisiota ja lain mukaan ihmiset, jotka katsovat televisiota, heidän tulisi maksaa televisiomaksu, viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) sanoo.

Sivusin tätä asia toissa sunnuntain postituksessani, jossa totesin, että lupamaksuilla rahoitettavalle tv-tarjonnalle ei ole enää niin paljon kysyntää kuin YLE ja poliitikot luulevat:

Koko lupajärjestelmä pitäisi romuttaa. Pankoon YLE digikanavansa maksukortin taakse, jolloin ohjelmista maksaisivat ne, jotka niitä haluavat katsoa! Jonkunasteinen ns. julkisen palvelun rahoitus voisi tietysti tulla sen lisäksi myös valtion budjetista, mutta vain siihen rajaan saakka, että sillä rahoitetaan todellinen ja välttämätön julkinen palvelu.

Ei ole oikein eikä järkevää, että YLE mittavilla kanavapaketeillaan kilpailee muiden kanssa, joiden on ansaittava katsojien luottamus pysyäkseen markkinoilla. Eikä varsinkaan ole katsojan kannalta oikein, että hänen pitää maksaa sekä niistä kanavista, joita katsoo että niistä, joita ei katso. Enhän minäkään maksa pornosaiteille, joita en tarvitse, pelkästään siitä syystä, että minulla on tietokone ja nettiyhteys.

Todelliseen julkiseen palveluun YLE:lle riittää yksikin kanava, korkeintaan kaksi. Rahoitettakoon ne verovaroista! Niiden lisäksi YLE voi sitten yrittää saada riittävästi maksavia katsojia muille kanavilleen. Silloin YLE olisi samalla viivalla kilpailijoidensa kanssa.

Lupamaksuista on päästävä irti! Eikä missään tapauksessa pidä valmistella lakia, jonka perustuslaillisuus on vähintäänkin kyseenalainen. Eihän muillakaan aloilla yksi yrittäjä voi lain voimalla saada käyttöönsä kilpailijoidensa asiakastietoja.