Larkon havaintoja

Tanskan kirkollisissa piireissä keskustellaan helvetin käsitteen uudistamisesta, kirjoittaa Jyllands-Posten. Ikuisen kadotuksen ja piinan asemesta helvetin halutaan tarkoittavan maanpäällistä mielentilaa, jossa ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi ja merkityksettömäksi.

Mielenkiintoista sinänsä, että uskovaiset remontoivat helvetinkäsitystään. Tämän uuden määritelmän mukaisessa helvetissä elää varsin suuri osa ihmiskunnasta, mutta siitä helvetistä pääsemiseksi jokainen voi itse tehdä jotain eikä se välttämättä lainkaan liity uskonnon harjoittamiseen. Sahaako kirkko siis omaa oksaansa?

Muhammed-piirrosten aiheuttama kuohunta ei ota laantuakseen. Muslimimaissa puhutaan tanskalaistuotteiden boikotoimisesta, viimeisimpänä uhkaa Tanskaa boikotilla Sudan.

Mitähän tässä oikein boikotoidaan? Tanskan tärkein vientituote on sianliha, jota muslimit tiettävästi eivät saa syödä. Ei taida olla kovin tehokas boikotti.

Tanskan kuninkaallisen teatterin uusi teatteritalo avataan 16.2.2008 Hamletin ensi-illalla. Ensi-iltaan ei tavallisilla kuolevaisilla ole asiaa, kirjoittaa Jyllands-Posten. Teatteri vaatii kanta-asiakkaille vahingossa myytyjä lippuja takaisin.

Kuninkaallisen teatterin viestintäjohtaja Eva Hein sanoo, että ensi-illan lippuja ei ollut tarkoitus panna yleiseen myyntiin vaan esitys on varattu kutsuvieraille. Järjestelmävian takia liput tulivat kuitenkin myyntiin kanta-asiakkaille ja niitä ehdittiin myydä 40 asiakkaalle.

Bente Rødsgaardia ei lohduta se, että teatteri tarjoaa hänelle lippua johonkin muuhun esitykseen.  Rødsgaard sanoo tuntevansa itsensä kolmannen luokan kansalaiseksi.

Vaikka kansallisnäyttämö toki on kansaa varten, olisi vallan liikaa, jos kansa pääsisi nauttimaan kulttuuria muutoin kuin edustajiensa välityksellä.

Janne näyttää aamulla lukeneen samaa uutista ja surffanneen samoilla sivuilla kuin minäkin aamuyöstä. Havaintommekin osuvat harvinaisen hyvin yksiin: guuglatessa K-Town Supporters saattoi ennen tämänaamuista uutisointia päätellä kyseessä olevan FC Kaiserslauternin faniklubi, mutta samaa nimeä näyttää nyt käyttävän Kööpenhaminan talonvaltaajiin enemmän tai vähemmän liittyvä ryhmä.

Janne ihmettelee, mitä Suomen valtiolla ja sen ulkomaanedustustolla on loogisesti tekemistä helsinkiläisten talonvaltaajien kanssa. Ei tietysti olekaan mitään tekemistä, mutta tämänkaltainen ilkivaltainen “aktivismi” noudattaa harvoin tavanomaisen logiikan rationaalisia lainalaisuuksia. Eikä tässä liene tarkoituskaan konkreettisesti auttaa Elimäenkatu 15 talon vallanneita nuoria vaan yksinkertaisesti saada aikaan lisää hässäkkää.

Oletan, että kyseessä on jonkinlainen vieraantuminen: ei jakseta uskoa, että normaalin kansalaisvaikuttamisen keinoilla saadaan mitään aikaan tai sitten aikaansaaminen kestää tuskastuttavan kauan. Tästä syystä sitten turhaudutaan ja turvaudutaan omankädenoikeuteen ja käytetään sanoman vahvistamiseksi itsessään epäloogista ilkivaltaa. Rehellisesti sanoen legitiimi kansalaisaktiivisuuskin johtaa sangen harvoin toivottuun tulokseen eikä juuri koskaan pääse Hesarin otsikoihin.

Jannen viittaamassa Modkraft-foorumissa on samasta asiasta myös tanskankielinen sivu, jossa kerrotaan itse lähetystörakennuksen tuhrimisen lisäksi helsinkiläisvaltaajien muista tempauksista. Sivun kuvitus on paljon puhuva: osaako kukaan kuvitella Nuorisoasiainkeskuksen pyörittämää nuorisotaloa, jossa myytäisin kahdella eurolla kaljaa ja vieläpä ilman anniskelulupaa? Nuorisoasiainkeskuksella ja Helsingin kaupungilla kokonaisuutena ei yksinkertaisesti voimassa olevan lainsäädännön puitteissa ole mahdollisuutta tarjota nuorille sellaista itsehallinnollista toimintamallia, mitä he tavoittelevat, ei ainakaan ilman oleellisia myönnytyksiä sen suhteen, mitä halutaan tehdä.

Olen usein sanonut, että demokratia on huono hallintomalli, mutta parempaakaan ei ole toistaiseksi keksitty. Demokratia toimii hitaasti ja lähes poikkeuksetta demokraattisen prosessin lopputuloksena on jotain, mihin kukaan ei ole tyytyväinen. Yleensä siitä syntyy kyllä jotain, vaikka sitten vesitettynäkin. Seiniä töhrimällä saa kyllä aikaan uutisotsikoita, mutta varsinaista tulosta siitä ei juuri synny.

Tanskan kouluissa käytetään Euroopassa eniten tietokonetta opetuksessa, Berlingske Tidende kirjoittaa. Opettajista 98 % käytti vuonna 2006 tietokonetta opetuksessa. Tilastossa Tanskan kannoilla ovat Ruotsi ja Iso-Britannia.

Tietokoneiden määrä Tanskan kouluissa on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa. Vuonna 2002 koneita oli yksi kymmentä oppilasta kohden, vuonna 2006 yksi viittä. 97 % koulujen koneista oli kytketty Internettiin, vuonna 2002 ainoastaan 81 %.

Suunta on oikea, mutta siitä on vielä matkaa tavoitteeseen.  Minun on vaikea kuvitella nykyaikaista koulua muuten kuin siten, että jokaisella oppilaalla on henkilökohtainen nettiin kytketty tietokone