Larkon havaintoja

Tämän postituksen aiheena on uutisen muoto, ei niinkään sen sisältö. Sisällöstäkin voisin jotain terävämielistä kirjoittaa, mutta tässä tapauksessa muoto suorastaan pakottaa kommentoimaan. Kyseessä on Uudessa Suomessa julkaistu uutinen otsikolla Poliisit tarjoilivat pidätetylle vahingossa hasiskakkua.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy tähän lauseeseen:

Poliisi tarjoili toisessa kotietsinnässä takavarikoitua hasiskakkua epähuomiossa pidätetylle miehelle.

Kuinka ihmeessä poliisi saattaa pidättää miehen epähuomiossa? Ja miksi hasiskakkua ei takavarikoitu jo ensimmäisessä kotietsinnässä? No nämä ovat tietenkin kielilapsuksia, mutta juuri sellaisia ei pitäisi julkaista. Missä on oikoluku? Huolelllisuutta, Uusi Suomi!

En olisi vielä tuon yhden kukkasen takia ryhtynyt suttaamaan elektronipaperia. Heti seuraavassa kappaleessa on kuitenkin toinen:

Takavarikoitu hasiskakku oli ollut säilytyksessä poliisien taukotilan jääkaapissa tutkintaa varten ja paketit olivat poliisin puhemiehen Alwin Donin mukaan menneet yksinkertaisesti sekaisin.

Puhemies? Onko tämä siis poliisiuutinen vai juttu parlamentista? Englanninkielinen ilmaisu “spokesman” tai “spokesperson” on suomeksi käännettynä tavallisesti “tiedottaja” tai “lehdistöedustaja”, mutta ei koskaan “puhemies”.

Minä luulin tähän saakka, että Uutta Suomea tehdään ammattitaidolla. Virheitä toki sattuu kaikille, mutta en olisi uskonut, että näin lyhyeen käännösuutiseen mahtuisi kaksi noin karkeaa vikaa.

Heh, sainpas avattua päivän kunnon vittuilulla, olkoonkin että asiasta.

Jari Tervo kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan Yhdysvaltain presidenteistä, sekä nykyisestä että muutamista entisistä. Hänen mielestään amerikkalaispressojen kuittaaminen tyhmiksi on asioiden liiallista yksinkertaistamista. Tuohon on helppo yhtyä; itse esimerkiksi olen Ronald Reaganin suhteen lähempänä saksalaista kuin perinteistä pohjoismaista näkemystä.

Tervon mielestä myöskään George W Bush ei ole niin tyhmä kuin usein väitetään.

Yhdysvaltain fiksu presidentti George W. Bush onnistui mahdottomassa.

Hän sai Saddam Husseinin murhahallinnon näyttämään onnen ajalta Irakin kansan historiassa. Siihen pystyy harva.

Varsin mielenkiintoinen pointti. Kuten sekin, että tyhmyyteen viittaamalla päästetään George W ja toisetkin luistamaan vastuustaan.  Siihen liittyen kehotan katsomaan Al Goren viimevuotisen Martin Luther King -päivän puheen, jos sattuu olemaan tunnin verran aikaa tapettavana.

Tällaisia virheilmotuksia sain, kun yritin lukea uutisia Uudesta Suomesta. Ensimmäisessä tapauksessa puolilta päivin julkaistu uutinen on jo iltakahdeksalta siivottu arkistoon. Toisessa on muuten vaan päätetty liikuttaa juttu muualle.

Bloginkirjoittajan kannalta tällainen menettely on äärimmäisen harmillista. Kun Usarin juttuihin ei voi linkittää, ei niitä voi myöskään käyttää blogipostitusten lähdeaineistona. Hyperlinkit ovat internetin suola. Jokainen sisällöntuottaja, niin suuri kuin pieni, hyötyy siitä, että toiset linkittävät aineistoon.

Uudella Suomella voi olla joku tähän asti tuntematon viisaus mediastrategiansa taustalla. Vanhanaikaisen käsityksen mukaan aloittava nettijulkaisu haluaa pitää lukijansa ja vielä sen lisäksi houkutella uusiakin. Usari näyttää valinneen toisen taktiikan: älkää missään nimessä lukeko! Saa nähdä miten tämä vaikuttaa kannattavuuteen.

Aleksis Kiven päivänä 10.10.2007 klo 10 avautui verkkojulkaisu Uusi Suomi. Graafisesti se muistuttaa kunnianarvoisaa edeltäjäänsä, joka kuopattiin jo vuosia sitten. Sisältö sen sijaan on tästä päivästä.

Avauspäivän kärkiuutiseksi tarjoillaan varsinainen skuuppi. SDP:n sisäpiireissä väitetään remonttimiesten suunnittelevan Eero Heinäluoman istuttamista SAK:n johtoon Lauri Ihalaisen jäätyä eläkkeelle. Puolueen puheenjohtajaksi valittaisiin kokkolalainen kansanedustaja Jutta Urpilainen.

Skuupin tarjoilee blogikirjoituksen muodossa Jari Tervo. Uuteen Suomeen onkin mukavasti integroitu blogeja. Tosin välillä hieman häiritsee, että ei välttämättä huomaa, onko lukemassa toimituksellista aineistoa vai blogia. Ehkä se ei niin tärkeää olekaan.

Myös pääkirjoitukseksi tulkitsemani artikkeli ilmestyy blogissa. Jukka Relander ei olekaan päivittänyt vanhaa blogiaan kovin montaa kertaa vaalien jälkeen, viimeksi huhtikuussa. Heitinkin vaaliblogin RSS:n lukijastani tunkiolle ja tilasin tämän uuden, samoin kuin Tervon blogin feedin.

Olisi muuten ihan mukava lukea koko postitukset RSS-lukijassa. Nyt niistä tarjoillaan vain johdanto-osa. Koko blogimerkinnän lukemiseksi täytyy reaalisesti vierailla blogisivulla. Ei kai se klikkien määrä nyt niin tärkeä voi olla!

Itse Uuden Suomen feedejä etsiessäni meni ensialkuun sormi suuhun. Näytti siltä, että niitä tarjoiltaisiin useita kategorioihin jaoteltuina. Tämä ei innostanut erityisesti, koska Google Readerissäni on jo muutenkin (tällä hetkellä) 151 feediä. Onneksi sentään hetken etsittyäni löysin yhden uutisfeedin, jossa on kaikki kategoriat.

Blogien ja uutisten kommentointi edellyttää rekisteröitymistä. Sitä vaaditaan myös uutisarkistoon pääsemiseksi. Lisäksi rekisteröityneiden lukijoiden sähköpostia luvataan tulevaisuudessa spämmätä joka-aamuisella “uutiskirjeellä”. Hurraa!

Arvatkaas viitsinkö rekisteröityä! Tällainen toimi joskus 10 vuotta sitten, mutta on tänä päivänä onneton web 1.0 -ratkaisu. Sinänsä harmi, että raikkaasti startannut mediatulokas sortuu näin vanhanaikaiseen toteutukseen.

Puutteistaan huolimatta uusi Uusi Suomi täyttää ammottavaa rakoa suomalaisessa nettimediassa. Toivotan uudelle julkaisulle menestystä ja pitkää ikää. Ikää tosin tuskin kertyy yhtä kauan kuin kaimalle menneisyydessä. Web 2.0 -ajalla julkaisujen elinkaari ei taida niin kauas kantaa.